7+0 ja hyi mikä haju!

Tänään alkoi 8. raskausviikko päivien vastatessa siis 7+0:aa. Kohta pari viikkoa on pahoinvointi alkanut ottaa yhä suurempaa roolia arjessa ja varsinkin kuluneen viikon aikana taistelu on ollut kovaa. On onneksi vähän helpompiakin päiviä tai hetkiä välissä, mutta myös paljon niitä päiviä kun pystyisi vain makaamaan sängyssä/sohvalla pienessä kippurassa. Tänä aamuna lenkki koiran kanssa oli erittäin hankala. En nimittäin päässyt ovesta kuin 20m ja ensimmäinen yökkö lensi. Muutaman askeleen päästä toinen ja lopulta kolmas. Sitten käännyttiin kotiin.

Muita oloja on edelleen rintojen arkuus ja suuruus sekä jos pissahätä pääsee liian kovaksi ennenkuin menee vessaan, tulee kovia vihlaisuja alavatsaan ja kestää hetki päästä pytyltä takaisin pystyyn. L sanoo muistavansa saman omalta raskausajaltaan, joten en ole tuota ilmiötä säikähtänyt. Uupumus on vähän helpottanut, tai sitä ei ehdi miettiä kun pahoinvointi on niin kokonaisvaltaista.

Eilen vietettiin avioliittokahveja vanhempiemme ja sisarustemme kanssa, kun mekin käytiin perjantaina rekisteröity parisuhteemme avioliitoksi muuttamassa. 💕 Oltiin sovittu, että mikäli varhaisultrassa on kaikki kuten pitää, kerromme tälle lähipiirillemme uutisen tuolloin. Esikoiselle oltiin ostettu paita, jonka rinnassa koreilee teksti “Big sister” ja puettiin tämä esikoisen päälle kertoen vieraille, että esikoisellamme olisi pieni yllätys. Siitä kyllä riemu ja ilo repesi, kun hämmennykseltään vanhempamme tajusivat mistä on kyse!

Ollaan mietitty, että raportoidaan mahan kasvua ja raskauden seuraamista aina viikottain sellaisella kuvalla, jossa on kulloisenkin viikon mieliteko sekä kuva muutenkin kuvastaisi kulunutta viikkoa. Tässä siis 7. viikon kuva:

img_0407

Viime viikolla himoitsin omenoita. Ja ylipäätään kaikkea tuoretta ja raikasta juurikin huonovointisuuden vastapainoksi. Aika kului myös hyvin pitkälti työpäivien jälkeen sohvalla tai sängyssä loikoen ja tuntui, ettei energiaa riitä työpäivästä selviydyttyä enää mihinkään muuhun. Parempia vointeja odotellessa!😅

 

 

Advertisement

Pikku Naksu nähty!

Tänään oli vihdoin kauan odotettu varhaisultra. Meidän laskujen mukaan tänään mentäisiin 6+0 ja ultrassa tämä asia varmistui todeksi. Meidän pienen Naksun laskettuaika on siis 23.10.!<3 Kaikki oli erittäin malillaan, syke tasainen ja vahva, istukka etuseinämässä ylhäällä tarpeesi kaukana kohdunkaulasta ja kaikki muutenkin kuten hyvinvoivassa alkuraskauden ultraäänessä on. Ollaan todella helpottuneita, ja innoissamme!<3 Nyt en enää jaksa vaivata päätäni jossittelulla ja himmailulla vaan otan sen mitä tulee avosylin vastaan. Hyvässä ja pahassa, ne on sitten sen ajan murheita! Aloittaen siitä, että kyllä, minä olen raskaana!<3

img_0258

Eihän näistä kuvista vielä mitään ymmärrä, paitsi ehkä alimmasta 3D-kuvasta, että tuo pieni katkarapu tuossa keskellä oikeaan seinämään kiinnittyneenä on meidän Naksu<3

Olen edelleen voinut ihan hyvin. Viime viikon puolivälissä alkoi pahoinvointi. Olin jo ehtinyt ilahtua, miten vieläkään ei ole mikään ällöttänyt tai oksettanut, mutta se on historiaa se! 😀 Onneksi oksentaa ei sentään ole vielä tarvinnut, mutta syödä pitää ja tosi usein. Heti kun syömisvälit venähtää vähääkään, alkaa huonovointisuus heti ja pistää ihan vedottomaksi. Aamuisin täytyy syödä pari suolakeksiä ennenkuin on asiaa koiran kanssa lenkille, mutta nämä kun huomioi, pysyy olo ihan siedettävänä.

Turvotus on myös aikamoista! Rinnat vaan tuntuvat kasvavan kasvamistaan ja alavatsa pönöttää iltaisin siihen malliin, kuin tässä oltaisiin jo puolivälissä raskautta. Hirvittää ajatella miten iso musta vielä ehtiikään tulla! 😀

Maailman nopein viikko!

Mulla oli tämä viikko lomaa ja täytyy kyllä sanoa, ettei ikinä ole viikko kulunut näin nopeasti! Toisaalta kiva tätä alkuraskautta ajatellen, että aika rientää, mutta ei loman tarvitsisi heti ohi olla 😀

Raskaussovelluksen mukaan tänään on 4+6 ja olot ovat olleet tähän asti hyvinkin siedettäviä. Suurimpia muutoksia kehossa on todella turvonneet ja kipeät rinnat, väsymys sekä ei niin kiva vaiva – ummetus.. Mulla on tuo vatsantoiminta muutenkin aika vaikeaa ja ihan ekojen viikkojen jälkeen (jolloin siis tuli vesiripuli melkein joka päivä) on tilanne kääntynytkin aivan päälaelleen. Koko ajan turvottaa ja ahdistaa ja tuntuu, että kaikki mitä syö jymähtää vain betonina vatsanpohjalle. Parina päivänä vaan on meinannut tulla huono olo, jos ateriavälit on venyneet, mutta muuten mitään pahoinvointia tai siihen viittaavaa en ole (onneksi) kokenut.

Nyt uskaltauduttiin varaamaan varhaisultra heti tuohon 7. raskausviikolle. Se on viikon päästä maanantaina, eli pitäisi vastata viikkoja 6+0/6+1. Samaan aikaan L oli varhaisultrassa esikoisestamme ja kuulimme pienen sydämen sykkivän vauhdilla. Jo silloin lääkäri sanoi, että tarkastelu olisi vielä helpompaa, jos olisi vielä viikonkin odottanut, mutta nyt me ei kertakaikkiaan malteta. Tai minä en malta. Mun on vaan saatava varmuus, että sisälläni oikeasti kasvaa joku, jotta voin alkaa nauttia ja lakata stressaamasta. Toki teen sitä varmasti silti aina sinne niskaturvotusultraan asti, mutta ainakin voin yrittää ottaa vähän iisimmin! Huomenna myös yritän ehtiä soittaa neuvolaan ensimmäistä kertaa 🙂

 

Uskallanko innostua?

Oltiin pienellä lomareissulla alkuviikko ja teki kyllä hyvää saada hetkeksi ajatukset pois raskausoireiden kyttäilyistä ja raskaustesteistä! Tänä aamuna reissusta palattuamme, olin päättänyt haluavani tehdä vielä yhden liuskatestin. Ihan vain nähdäkseni, että olen oikeasti raskaana. Hölmöä ehkä, tuon CB:n testin jälkeen, mutta tuntui välttämättömältä nähdä tulos selvästi tässä toisessakin testissä, jotta uskaltaisi ehkä alkaa innostua alkaneesta raskaudesta.

IMG_0199.JPG

Ja onhan se nyt jo varmaa. Tänään dpo 17 tulos näytti tältä. Menkkojen olisi pitänyt alkaa tiistaihin mennessä ja vaikka välillä meneekin pitkiä aikoja ilman erityisiä tuntemuksia, havahtuu sitä silti välillä kuitenkin kohdun kipuiluihin ja teini-ikäisen mielialavaihteluihin.

Näillä viikoilla keskenmenonriski on kuitenkin vielä niin suuri, etten tiedä mitä pitäisi ajatella. Ja kun ei vielä tiedä sitäkään, kehittyykö tuolla joku tyyppi oikeasti. Pelottaa, että tempautuu liian innoissaan raskauteen ja jotain sitten käykin jotain kamalaa. Kun nyt edes päivät menisi sen verran vauhdilla, että päästäisiin pian varhaisultraan niin saisi vastauksen ainakin yhteen kysymykseen<3

Uskomatonta<3

Tänään on dpo 13 ja aamulla tehtiin jälleen liuskatesti nähdäksemme onko haamuviiva lähtenyt tummumaan.

img_0186

Viiva on edelleen tosi vaalea, eikä osattu päättää onko se nyt tarpeeksi vahva ja selkeämpi kuin eilen. Päätettiin käydä ostamassa apteekista Clearbluen digitesti, koska se ainakin kertoo selvällä suomenkielellä joko “ei raskaana” tai “raskaana” ja loppuu tämä hermoja raastava arvuuttelu 😄

Kädet täristen ja sydän hakaten tein testin, enkä uskaltanut tuijottaa testiä tulosta odottaen vaan vähän vain ohimennen vilkuillen. Sitten se siihen lämähti. Ja sisällä läikähti!<3

img_0189

Päällimmäisin tunne on epäusko. Voiko tämä tosiaan taas onnistua meillä heti ensimmäisestä kierrosta? Ja samalla pelko piilee takaraivossa, että kaikki menee liian hyvin, joten voi tapahtua jotain tosi kamalaa. Täytyy siis yrittää ottaa vain päivä kerrallaan, pitää mieli korkealla ja olla murehtimatta turhasta.

Elämä on mahtavaa!

12dpo ja HAAMUVIIVA!!

Tänä aamuna oli testipäivä numero 2. Ja tänään testiin ilmestyi kuin ilmestyikin iiiiihan haalea viivanpaikka, mitä ei siis vielä eilen lainkaan näkynyt.

img_0181

Oma silmä on jo tottunut sen kuvasta erottamaan, joten toivottavasti se näkyy muillekin 😀 ei tietenkään tämän viivan varaan mitään laiteta, mutta herätteleehän se ilman muuta pientä toivon kipinää ja jännitystä. L meinaan sai esikoisestamme 11dpo aivan samanlaisen haamuviivan, joka tummui päivä päivältä.

Tänään on pistellyt ja jomotellut vatsaa oikein kunnolla. Varsinkin rehkiessä. Kohti uutta aamua toiveikkaissa tunnelmissa! 🙂

11 dpo ja yhä jännitetään

Siitä huolimatta, että mulla on ollut hyvin työntäyteinen viikko, enkä ole kovin paljoa kotona ehtinyt olla, tuntuu että aika on madellut ihan uskomattoman hitaasti. Kauan odotettu ensimmäinen testipäivä oli tänä aamuna ja ihan täysin puhdasta negaahan sieltä vielä (toistaiseksi toivottavasti!) tuli. Over all, tunteet tuntuu menevän nollasta sataan ja ääripäästä toiseen. Oon raskaana, en oo raskaana, en koskaan tuu raskaaksi, mitä jos tää menee kesken, eiku mitä enhän mä oo ees raskaana niin mitä tollasia mietin -vuoristorataa päivästä toiseen ja monesti saman päivän aikanakin fiilikset muuttuu moneen kertaan.

6dpo alkoi ihan kunnolla rintoja särkeä ja ne ihan yllättäen pullahti aikamoisiksi. Tai jotenkin tosi täyteen. Ja ne on siitä asti olleet aika arat ja hyvin täyteläiset. Naamaan ja rintakehään myös pärähti oikein kunnolla näppylöitä ja ne on vasta nyt ihan loppuviikkoa kohden alkaneet helpottaa. Tiistaina (8dpo) tuli yhtäkkiä jostain päänsärky, jota kesti pari päivää. Päivittäisiä tuntemuksia on viikon ajan ollut paikoitellen kauhea väsymys (iltaisin tekee tiukkaa pysyä kahdeksaan asti hereillä), rajut mielialavaihtelut, nippailut ja hetkelliset paineen tunnot alavatsassa sekä ovulaatiosta asti jatkunut valkovuoto.

Kaikkihan edellämainitsemani oireet ovat myös hyvin tyypillisiä PMS-oireita (paitsi ehkä tuo valkovuoto), joten en nyt uskalla mennä päättelemään tästä vieläkään mitään. Mulla ei ole ennen juurikaan PMS-oireita ollut, kuin ainoastaan rintojen turpoaminen ja arkuus parin päivän ajan ja ääretön suklaahimo. Toisaalta olisi siis outoa, jos mitään ei tuolla sisälläni tapahtuisi ja tulisi näin poikkeuksellisen laajat ja uudet oireet.

Jatketaan nyt testailua aamuisin tästä eteenpäin ja toivotaan, josko sieltä pian alkaisi jotain plussaan viittaavaa näkyä! Viimeistään tiistaina-keskiviikkona tietänemme varmaksi, koska silloin pitäisi kuukautisten alkaa. L oli muuten kuullut yhdeltä ystävältään, että ovulaatiotesti voi myös näyttää raskauden. Hän oli nimittäin testaillut ovulaatiota liuskoilla jopa pari viikkoa ja ihmetellyt miten se voi vaan kestää niin pitkään, sillä joka päivä liuskaan oli tullut jonkinasteinen toinenkin viiva. Sitten hän ymmärsi tehdä raskaustestin ja positiivinenhan se oli! 😀 Tästä innottautuneena testasin kotona tietysti heti yhden ovulaatioliuskan. Ja siihen tuli haalea toinen viiva! 😀

Ihan vainoharhaiseksihan tässä tulee.. Selviäisipä tämä jo pian! 🙂

5 dpo

Ollaan molemmat yritetty olla ajattelematta raskautta, sen mahdollista alkamista tai siihen viittaavia oireita – mutta kyllähän se mielessä pyörii ihan koko ajan! Siispä ajattelinkin nyt kerätä tänne päivittäisiä tuntojani, jotta sitten voi vaikka vertailla ja etsiä yhtäläisyyksiä/eroavaisuuksia mikäli yrityksiä kertyykin useampi.

Ensimmäiset päivät ovulaation jälkeen tuntuivat ihan tavallisilta. Tosin hyvin tiedostavalta oman alavatsansa suhteen. Tämä varmasti siksi, että miettimällä asiaa alkaa tuntea kaikenlaista. Torstaina (dpo 3) aamuyöstä meni vatsa ihan sekaisin ja rauhoittui itsellään aamupäivän aikana. Perjantaina (dpo 4) tuntui illalla muutaman minuutin ajan pieniä vihlaisuja vasemmalla puolella alavatsaa, mutta olo muuten koko päivän normaali, vaikkakin väsynyt.

Tänään (dpo 5) aamu alkoi taas ryntäämisellä vessaan ja vatsa aivan kuralla. Paleltaa ja puskista iskee etoava tunne, joka kuitenkin helpottaa hetken päästä. Makuulla huiliminen ja lisävaatteiden pukeminen auttaa paleluun sekä uupuneiden oloon, mutta maha tuntuu mylläävän vaan koko ajan.

Tunteet ailahtelee laidasta laitaan. Välillä ajattelee kaikkien olojen olevan merkkejä alkavasta raskaudesta ja välillä taas on täysin vakuuttunut, ettei tässä kierrossa plussata. Aika näyttää, mutta aika saisi tässä asiassa kulua pikkasen vauhdikkaammin!😄

Ensimmäinen ovulaatio!

img_0165

Kuten kuvakin sen kertoo, T ovuloi tiettävästi ensimmäistä kertaa! Tänä aamuna liuskatestiin ilmestyi heti toinen viiva, joka lähti tummenemaan ja CB:kin hymyili ensimmäistä kertaa 🙂

Ajoitus meidän ensimmäiselle inssille oli siis täydellinen ovulaatioon nähden. Nyt vaan toivotaan että raskaus saa alkunsa. Fingers crossed!

Round 2!

Pitkästä aikaa me olemme taas täällä! Edellisellä kerralla blogi loppui vahingossa vähän seinään, kun jatkoimme kirjoittelua toisen blogimme parissa. Ehkä onni onnettomuudessa, ettemme itseämme koskaan täällä julkaisseet, koska nyt voidaan tänne kirjoitella täysin avoimesti ja aidosti tämän hetkisestä menosta. Nimittäin toisen lapsen yrittämisestä!

Tällä kertaa raskaaksi yritetään saada T, vaikka L hoiti edellisen kierroksen täydellisen mallisuorituksen mukaisesti. Ollaan jo pitkään puhuttu siitä, että jos molemmat haluavat synnyttää, tehdään se vuoron perään. Nyt viimeiset 2kk T onkin yrittänyt tikutella ovulaatiota testeillä siinä tosin vieläkään onnistumatta! Tässä kierrossa halpisliuskojen rinnalle otettiin Clear Blue digi-testi.

Kierron seurantaan ja ovulaation metsästykseen apuna on Flo -applikaatio. Vasta tässä kierrossa T on oppinut seuraamaan ja kuuntelemaan omaa kehoaan sen verran, että osaa tulkita tiettyjä asioita merkiksi ovulaatiosta tai sen lähestymisestä. Flo:n mukaan ovulaatiopäivä olisi tiistai 31.1. mutta päätimme tehdä ensimmäisen inseminaation tänään 29.1., sillä ensimmäistä kertaa ikinä T sai liuskatestillä aikaan tämän:

IMG_0162.jpg

Kuvasta ei oikein näy, että digitesti näyttää negatiivistä, mutta liuskatestin vasen reuna on selvästi tumma. Tähän asti nuo kaikki liuskatestit ovat näyttäneet pelkkää testiviivaa ja kaikki oireet viittaavat vahvasti ovulaation olevan käsillä. Toivon mukaan huomenna saadaan asiasta varmistus, jotta sitten jatkossa ovulaatiopäivän ennustaminen on helpomoaa, mikäli sitä tarvitaan. Jos huomenna ovulaatio on, oli päivän inssi aika nappiajoitus!

Nyt vaan jännityksellä odottamaan mitä tulevat viikot tuovat tullessaan! 🙂